Jostec leipoo ideoista tehokkaita tuotantolinjoja

Jouko Saarinen on rakentanut leipomoalan tuotantotekniikkaa jo 40 vuotta.

Takina sisään, hillopitko ulos: siinä välissä tapahtuu paljon. Jouko Saarisen Jostec Oy on pärjännyt vuosikymmeniä aivan omilla resepteillään.

Näkkileipäkoneen nippelien tekemisestä kaikki alkoi. Siinä osia sorvatessa nuorimies Saarinen pohti, miten olisi mahdollista rypyttää karjalanpiirakka koneella. "Pelle Peloton" teki omatoimista tuotekehitystä seitsemän vuotta.

– Oli sitä moni muukin yrittänyt, ja jopa mahdottomaksi tehtävää luultiin. Oli se mahdollista ja onnistuikin ajan kanssa. Rypytyskoneeseen sain neljä patenttia, Jouko Saarinen kertoo ylpeänä.

Syytä on olla ylpeä, mutta oikeasti Saarinen vaikuttaa äärimmäisen vaatimattomalta. Yli 40 vuotta alalla, ja 31 vuotta yrittäjänä ovat asettaneet asiat perspektiiviin.

– Harrastuksesta tavallaan kaikki alkoi, ja tietenkin edelleen tulee pohdittua, miten mikäkin asiakkaan asettama kysymys voitaisiin ratkaista. Mutta en minä enää paljoa töitä tee. Saman verran kuin muutkin pojat yrityksessä, Saarinen sanoo.

Esa Asikainen viimeistelee sähköasennusta.

Leipuri vs. linja

Asiakkaat ovat alusta asti olleet leipomoita, pienempiä, suurempia ja nykyään erittäinkin suuria. Jostec on suunnitellut ja valmistanut vuodesta 1980 lähtien menetelmiä, jotka vapauttavat leivonnasta käsiä ja lisäävät tuotantoa.

– Teemme asiakkaalle kokonaisen tuotantolinjan taikinan kaulimisesta paistopellille asti. Kyseessä voi olla räätälöity yksittäiskappale, joka käsittää koko tuotantolinjan. Tai sitten toimitamme asiakkaalle juuri sen osan linjasta, joka tarvitaan. Ja kaikkea siltä väliltä, koska joustavuus ja tekninen laatu ovat meidän kilpailuvaltit. Hinnalla emme välttämättä pysty kaikkia valmistajia vastaan kilpailemaan, selvittää Saarinen.

– Yrityksen ja tuotteiden perusidea on pysynyt tavallaan samana alusta lähtien. Edelleen perusrunkona tuotteissamme ovat aikanaan ideoidut ratkaisut. Tietenkin niitä soveltaen ja uutta kehittäen on tultu nykyisiin, aivan toisen kokoluokan tuotantomenetelmiin.

Kotileipurille Jostecin tuotantolinja avautuu hämmästyttävänä insinööritaidon näytteenä. Kone tekee kaiken saman kuin kädetkin: kaulii, jauhottaa, sokeroi, hillottaa, muotoilee, kuvioi, leikkaa ja pistää pelille. Käytännössä linja leipoo lähes mitä vaan, automaattisesti ja ohjelmoituna. Ero leipuriin on kuitenkin merkittävä.

– Tasalaatuisuus ja määrä. Esimerkiksi palasämpylää voi valmistua 15 000 kappaletta tunnissa.

Puolan pullat odottavat

Suomessa Jostec on alan tuttu ja tunnettu tekijä, johon asiakkaat ovat oppineet luottamaan.

– Laite on oikeastaan myyty vasta sitten, kun toimitamme samalle asiakkaalle seuraavan. Jälkimarkkinointi, koulutus ja huolto ovat oleellinen osa toimintaamme. Kärsivällinen myyjä pitää toki olla, sillä koneet hyrräävät hyvinkin 20–30 vuotta, naurahtaa Saarinen.

Kotimarkkinoilla Jostecin pullat ovat erinomaisesti uunissa, mutta kansainvälisillä markkinoilla ollaan vielä osittain kaulintavaiheessa. Markkina-alueen kasvu alkoi 90-luvun loppupuolella, ja vientimaista Ruotsi on edelleen ykkönen. Venäjällä Jostec kävi, näki ja vetäytyi.

– Tuotantolinjojen käyttöönotto ja sen jälkeen niiden oikein käyttäminen tuottivat suurimmat ongelmat. Rahasta asia ei jäänyt ollenkaan kiinni, mutta sanoisin, että mentaliteetti oli meidän näkökulmasta liian erilainen.

– Puolassa olemme olleet noin kaksi vuotta. Vielä ei ole markkina avautunut, mutta haluamme olla mukana heti kun se tapahtuu, kertoo Saarinen.

Pitkäjalka bongattu

Pitkänlinjan yrittäjä on myös entinen pitkänmatkan juoksija. Juoksut on juostu, mutta harrastuksille Saarisella on edelleenkin aikaa. Polkupyörä ja moottoripyörä ovat hänen kulkupelinsä.

– Moottoripyörä palasi kuvioihin 15 vuotta sitten. Ajan aina kun on sulaa, noin 15–20 000 kilometriä vuodessa. Ja kun jalat eivät enää kestäneet juoksua, niin pitkät lenkit rullaavat nykyään polkupyörällä.

Pyöräilyyn Saarinen yhdistää usein luontoharrastuksensa. Kun keskustelu sivuaa siivekkäitä, niin Saarinen lähtee lentoon. Kiikarit ja mies –yhdistelmä tuottaa pääasiassa arvokkaita kokemuksia ja päivittäisiä havaintoja, mutta asuu Saarisessa niin sanottu bongarikin. Pitkäjalka oli sellainen harvinaisuus, joka sai lähtemään polkupyörämatkaa pidemmälle.

Jos joku harvinaisempi laji on nähty eikä matkaa ole yli sataa kilometriä, niin kyllä minä silloin lähden katsomaan.

Lintuharrastuksen siivellä kulkee myös kolmas kiinnostuksen kohde, lentäminen.

– Paimiossa meillä on yhteisomistuksessa pienlentokone. Sen vaihtamisestakin on puhuttu, mutta motiivejani epäillään. Kaverini sanoi, että jos hankimme uudemman koneen, niin lennän kauemmaksi katsomaan lintuja, nauraa Saarinen.

Olettaa sopii, että harrastuksissaankin tuotekehittelijä Saarinen on töissä. Tai sitten työllä ja harrastuksella ei ole ikinä ollutkaan selvää rajapintaa.

– Ainahan minä olen ollut sellainen Pelle Peloton. Ei kai se siitä miksikään muutu.